Kirjontalankoja tuli taas lisää - jipii! :) Sitten oli tuollainen ihana lehti, käsittääkseni ulkomaantuliainen, josta löytyi varsin kivoja malleja. SRPY oli valinnut lehden sitä silmällä pitäen, että siellä oli myös musiikkiaiheisia malleja - ja musiikkiaiheisen kortinkin hän oli pistellyt minulle. KIITOS kovasti tästä paketista! :)

Tuo lehti tuli tässä jo selailtua, ja kiinnitin huomiota ihanaan ristipistotyöhön, jossa oli ristipistelty viulu - mittasuhteessa 1:1! Siinä olisikin vähäksi aikaa pisteltävää... ;) (Ei sentään kontrabassoa ollut aidossa mittasuhteessa... ;) ) Siinä mallissa se viulu oli kirjottu viulukotelon koristeeksi, mutta itse mietin, että tuollainen voisi olla varsin upea ilmestys myös seinällä tauluna. Meillä kun jäisi viulukotelon koristeena kuva ehkä turhaan piiloon, kun viulua en enää kuskaile samalla tavalla joka paikkaan kuin "ennen vanhaan". Tässä just pari päivää sitten otin viulun esille, että soittaisin jotain pojan riemuksi, mutta siinä hommassa meni hermot ja muistui taas mieleen, miksi lopetin viulunsoiton lukion jälkeen... Yritin saada viulua vireeseen, ja siinä touhussa meni talla poikki! Talla on siis sellainen puinen kielisilta, jonka yli kielet pingotetaan, ja kun viulu on ollut monta vuotta vähällä käytöllä, niin ne kielet eivät enää tahdo asettua yhtä nätisti vireeseen kuin silloin, jos sitä soitetaan päivittäin. Ja tallakin varmaan päässyt jo menemään vanhaksi. Viime talvena katsoinkin, että talla on kierossa, että pitäisi käydä hankkimassa uusi. Mutta olikin sitten varsinainen yllätys, kun se meni poikki, että mun viulukotelosta löytyikin toinen talla, mistä lie sinne ilmestynyt... No, pääsin sitten sen avulla jatkamaan virityspuuhia, ja kun viimein pääsin soittamaan, niin eiköhän kesken kappaleen poika kurottanut kätensä ja vääntänyt viritystappeja... Siinä vaiheessa tuumasin, että taisi loppua tämä soitto nyt tähän, kun ei saa edes rauhassa soittaa. :D

Juu, tuollainen ristipistelty viulu voisi tuottaa vähän enemmän iloa päivittäin, kun siitä ei pääsisi mikään menemään poikki eikä pois vireestä. ;) Eikä ehkä tulisi pojan käsissä niin suurta vahinkoa. Poika on nyt muutenkin innostunut ihan hirveästi kaikista soittimista, oli käynyt tässä yhtenä päivänä vähän virittämässä kantelettakin... ;) En vain voi käsittää, miten Suzuki-koulussa aloitetaan 3-vuotiaana jo viulutunnit, en voisi kuvitellakaan meidän poikaa keskittymään johonkin niin vaativaan. Saati että omat korvat sitä kestäisi... ;D

Postista tuli muuten tänään toinenkin odotettu kirje, joka ei liity käsitöihin, mutta musiikkiin kylläkin. :) Oli siis varsin mukava postipäivä tänään, kun sai avata kaksi ihan omaa kirjettä. :) Eikä tullut yhtään laskua!